Kirja sijoittuu tulevaisuuteen ja kuuluu siis dystopioiden pariin.Tämä ei kuulu siihen dystopioiden raakaan osaan, kuten esimerkiksi Nälkäpelit ja Julma maa, vaan niihin ns. "kesympiin", kuten Delirium-trilogia ja Tarkoitettu-trilogia. No, eiväthän nekään kesyjä ole, mutta vähemmän raakuutta niissä on.
Aria Rose asuu Manhattanin yläkerroksissa ja on palavasti rakastunut isänsä poliittisen kilpailijan poikaan, Thomasiin. Vai onko sittenkään? Ainakaan hänellä ei ole muistoja heistä yhdessä. Arialle kerrotaan sen johtuvan muistinmenetyksestä, jonka taas sanotaan johtuvan siitä, että Aria otti yliannostuksen hilettä, eli nuorison suosiossa olevaa huumetta. Aria nielee kaiken lähes kangertelematta, kunnes...
On Thomasin ja Arian kihlajaisjuhla, mutta Aria ei tunne oloaan tutuksi Thomasin kanssa. Hänen muistonsa heistä yhdessä... niin, niitä ilmestyy välillä, mutta ne ovat vääristyneitä, vääntyneitä eikä Aria tunnista niitä omikseen. Aria tapaa parvekkeella ollessaan komean, mystisen pojan, joka on maagikko, eli ihminen alakaupungista, kaduilta jonne ylhäällä asuvat eivät saa mennä. Kun Aria tutustuu poikaan, jonka nimi on Hunter, alkaa hänelle selvitä, että kaikki eivät ole keitä ketä olevat, ja mitä olevat...
Arian nimi ärsytti. Se ärsytti siksi, että Paljaan taivaan alla-trilogiassa päähenkilön nimi on myös Aria, ja välillä puhuessani kirjasta sekoitan Ariasta toiseen Ariaan, enkä lopulta oikein tiedä itsekään, kummasta minun oli tarkoitus puhua. Ei siinä muuten kyllä mitään vikaa olisi ollut.
Kirjan juoni oli hyvä, vaikka muutamat tapahtumat tuntuivat olevan vähän täytikettä. Persoonat eivät jääneet epäselviksi, ja se on aina hyvä asia. Ariasta ei tullut suosikkiani, en oikein edes tiedä, kukako se on, ehkä Hunter, tai sitten ei...
Arvosana: 5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti