torstai 12. syyskuuta 2013

Annina Holmberg: Lumotut

En muista, miksi ja milloin lainasin tämän kirjastosta, ja Lumotut lojuikin muutaman kuukauden ajan luettavien kirjojen pinossa. Lopulta kuitenkin tartuin tähän, ja luin erään sunnuntai-iltapäivän ajan, kunnes Lumotut oli luettu.

Yllätyin todella paljon siitä, että kirjailija Annina Holmberg on suomalainen. En nimittäin ollut koskaan kuullutkaan hänestä. Hieman hänen taustojaan tutkittuani minulle selvisi, että hän on kirjoittanut mm. useita nuortenkirjoja ja  näyttelydramaturgioita.

Kirja ei sinällään pistänyt mitään asiaa uusiksi eikä mullistanut mitään käsitystä mistään. Kuitenkin kokonaisuudessaan ihan hyvä kirja, melko tasapaksu kuitenkin. Ehdottomasti miinusta tulee siitä, että minulle selvisi vasta sivulla 139, että yksi Valituista, Minter olikin poika... Saattaa toki olla, että siitä oli viittauksia jossain vaiheessa kirjaa jo aiemmin, mutta en vain huomannut niitä. Kirjan alussa, kun Miranda tapaa muut Valitut; Mikajan ja Minterin, lukee eräässä kohdassa näin:

"Minter oli mielettömän söpö... Jos olisin voinut rakastua häneen..." 


Kiinnitin huomioni sanaan  jos, ja niinpä päättelin Minterin olevan tyttö, ja Mirandan olevan täysvaltainen hetero, eikä siis voinut rakastua häneen, ihan vain periaatesyistä.



Kirja alkaa Mirandan kuusitoistavuotissyntymäpäivänä, jolloin hänelle selviää, että on olemassa Valitut, kolme henkilöä, jotka taistelevat pahuutta vastaan maagisten taikavälineiden avulla, he, jotka ovat olleet olemassa jo maailman alusta asti, joukko vain vaihtuu välillä. Valitut ovat olleet olemassa todistamassa suurten aikakausien nousua ja tuhoa, kuuluisten taideteosten syntyä ja monia tärkeitä, historiallisia tapahtumia. Mirandan kohtalo on olla Valittujen kirjuri taikaesineinään tulikynä ja Valittujen lokikirja, johon on kirjoittanut jokainen Valittujen kirjuri kautta aikojen. Siinä missä Mirandan täytyy olla kirjuri, Mikajan tulee olla kapteeni ja Minterin kartturi. Mirandan isoisästä Miltonista selviää, että hän jollain tavalla on heidän jokaisen isoisä, vaikka nämä kolme Valittua eivät olekaan toisilleen sukua, ja että Milton on toiminut kautta aikain Valittujen neuvonantajana ja ohjaajana.


Valittujen tämänkertainen vihollinen saapuu Mustaltamereltä. Nornat, aaveratsastajat ja muut kummajaiset valtaavat Tonava-joen varsilla sijaitsevia kaupunkeja. Valittujen täytyy purjehtia jokea pitkin, sen alusta loppuun, aina Mustallemerelle asti, jossa Mustaruhtinaaksi itseään kutsuva kummajaisten johtaja pitää päämajaansa.  



Matkalle mahtuu kaksoisolentoja ja hirmumyrsky, sekä muutamia kummallisesti käyttäytyviä matkustajia ja supertähden konsertti, ennen kuin Mustaruhtinaan henkilöllisyys selviää ja Valitut saavat hänet kukistettua. 





Kirjan loppu vaikutti sille, että Valittuihin oli tulossa jatkoakin, mutta ei. Kirjaan ei löytynyt mitään jatko-osan tapaistakaan, vaikka kuinka etsin. Jos joku tietää minua paremmin, niin niin ilmoitahan asiasta niin saan asian korjattua. ;)

Arvosana: 3,5/ 5












sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Theo Lawrence: Salatun voiman kaupunki ( Mystic City #1 )

Luin tästä kirjasta Risingshadow'sta jo kesällä, ja tajusin että tämä pitää saada, ja äkkiä. Niinpä varasin kirjan samantien kirjastosta, ja onnekseni olinkin ensimmäinen joka sen varasi. Sen takia sain kirjan heti kun se saatiin kirjastoon, mikä tapahtui suhteellisen äkkiä, alle viikossa. C: Aloitin kirjan lukemisen illalla samana päivänä saatuani Vapautetun luettua, ja pari tuntia vain löhnötin sängyllä kuin kuollut lahna lukien kirjaa ja kuunnellen samalla Voicea.



Kirja sijoittuu tulevaisuuteen ja kuuluu siis dystopioiden pariin.Tämä ei kuulu siihen dystopioiden raakaan osaan, kuten esimerkiksi  Nälkäpelit ja  Julma maa, vaan niihin ns. "kesympiin", kuten Delirium-trilogia ja Tarkoitettu-trilogia. No, eiväthän nekään kesyjä ole, mutta vähemmän raakuutta niissä on.


Aria Rose asuu Manhattanin yläkerroksissa ja on palavasti rakastunut isänsä poliittisen kilpailijan poikaan, Thomasiin. Vai onko sittenkään? Ainakaan hänellä ei ole muistoja heistä yhdessä. Arialle kerrotaan sen johtuvan muistinmenetyksestä, jonka taas sanotaan johtuvan siitä, että Aria otti yliannostuksen hilettä, eli nuorison suosiossa olevaa huumetta. Aria nielee kaiken lähes kangertelematta, kunnes...


On Thomasin ja Arian kihlajaisjuhla, mutta Aria ei tunne oloaan tutuksi Thomasin kanssa. Hänen muistonsa heistä yhdessä... niin, niitä ilmestyy välillä, mutta ne ovat vääristyneitä, vääntyneitä eikä Aria tunnista niitä omikseen. Aria tapaa parvekkeella ollessaan komean, mystisen pojan, joka on maagikko, eli ihminen alakaupungista, kaduilta jonne ylhäällä asuvat eivät saa mennä. Kun Aria tutustuu poikaan, jonka nimi on Hunter, alkaa hänelle selvitä, että kaikki eivät ole keitä ketä olevat, ja mitä olevat...


Arian nimi ärsytti. Se ärsytti siksi, että Paljaan taivaan alla-trilogiassa päähenkilön nimi on myös Aria, ja välillä puhuessani kirjasta sekoitan Ariasta toiseen Ariaan, enkä lopulta oikein tiedä itsekään, kummasta minun oli tarkoitus puhua. Ei siinä muuten kyllä mitään vikaa olisi ollut.

Kirjan juoni oli hyvä, vaikka muutamat tapahtumat tuntuivat olevan vähän täytikettä. Persoonat eivät jääneet epäselviksi, ja se on aina hyvä asia. Ariasta ei tullut suosikkiani, en oikein edes tiedä, kukako se on, ehkä Hunter, tai sitten ei...




Arvosana: 5/5